Reaalinen Kitara! Musiikkipeli

Analysoinut Appwesome

Jos haluat kokeilla kitaransoittoa ilman, että otat heti oikean instrumentin esiin, tämä mobiilipeli voi olla helppo tapa päästä alkuun. Reaalinen Kitara! Musiikkipeli on Gismartin musiikkipeli, jossa kosketusnäyttö toimii soittamisen välineenä. Oma ensivaikutelmani on, että sen houkuttelevuus on ennen kaikkea vaivattomuudessa: muutaman minuutin kokeilu onnistuu kotisohvalla tai matkalla, eikä alkuun tarvitse osata kitaran otteita.

Mitä ilmaiseksi kokeileminen käytännössä tarkoittaa?

Peli on maksuton ladata, joten voit kokeilla sen perusideaa ennen kuin päätät, sopiiko se omaan käyttöön. Sovelluksen sisäisiä ostoksia on tarjolla 2,09–79,99 euron hintahaarukassa, jos maksu kulkee Playn kautta. En pitäisi tätä automaattisesti merkkinä siitä, että maksaminen olisi tarpeen: ensin kannattaa käyttää hetki sen selvittämiseen, mitä itse haluaa harjoitella ja millainen sisältö tuntuu mielekkäältä. Yksittäinen ostohinta ei myöskään kerro koko kokonaisuuden arvoa, joten tarkista aina ostosnäkymästä, mitä olet hankkimassa.

Minulle tärkeä ero on tässä se, että maksuton kokeilu antaa mahdollisuuden arvioida kosketussoittimen tuntumaa, kun taas mahdollinen maksu kannattaa suhteuttaa omaan käyttöön. Jos avaat pelin silloin tällöin vain kokeillaksesi melodioita, ostokselle voi olla vaikea löytää perustetta. Jos taas palaat harjoittelemaan säännöllisesti ja tarjolla oleva maksullinen sisältö vastaa juuri omaa tavoitettasi, päätöksen voi tehdä vasta tämän kokemuksen jälkeen. En ostaisi mitään vain siksi, että haluan edetä nopeasti, vaan tarkistaisin ensin, saanko maksuttomasta käytöstä jo sen hyödyn, jota etsin.

Millaista kitaran harjoittelua kosketusnäytöllä saa?

Tämä on musiikkipeli, ei fyysistä kitaraa korvaava soitin. Näytöllä tehty soittoliike voi auttaa hahmottamaan rytmiä ja madaltaa kynnystä kokeilla musiikillisia kuvioita, mutta se ei harjoita sormien painalluksia kielille eikä opeta, miltä oikean kitaran otteet tuntuvat. Siksi ajattelen sitä parhaiten kevyenä tutustumisena ja ajanvietteenä, en itsenäisenä reittinä soittotekniikan hallintaan.

Arjen pieni harjoitushetki

Kuvittele tilanne, jossa odotan ystävää kahvilassa ja minulla on muutama vapaa minuutti. Peli sopii silloin kokeiltavaksi ilman soitinkassia tai erillistä valmistelua. Lyhyt hetki voi pitää musiikin mielessä ja tarjota tekemistä, mutta meluisassa paikassa kuulokkeet voivat olla järkevä valinta, jos en halua häiritä muita. Tällainen käyttö on eri asia kuin rauhallinen harjoittelu: huomio katkeilee, eikä puhelimen pieni näyttö anna samaa tuntumaa kuin oikea soitin.

Hyödyllinen tapa käyttää kosketussoitinta on keskittyä yhteen pieneen tavoitteeseen kerrallaan. Voin esimerkiksi kokeilla pysyä tasaisessa rytmissä tai toistaa saman lyhyen kuvion muutaman kerran sen sijaan, että yrittäisin opetella kaiken yhdellä istumalla. Näin huomaan, mikä tuntuu luontevalta, ja vältän sen, että pelkkä nopea naputtelu näyttäisi edistymiseltä. Jos tavoitteeni on oppia oikealle kitaralle siirtyvä taito, tarkistan harjoittelun rinnalla myös fyysisellä soittimella, miltä liike tuntuu.

Mihin peli vertautuu – ja missä sen raja tulee vastaan?

Perinteiseen kitaratuntiin verrattuna peli tarjoaa matalan aloituskynnyksen, mutta opettaja voi huomata käden asennon ja korjata virheitä tavalla, johon kosketusnäyttö ei pysty. Video-oppaat puolestaan näyttävät usein oikean instrumentin ja soittajan otteet, mutta niissä harjoittelu jää katsojan omalle vastuulle. Kosketussoitin sijoittuu näiden väliin: se on kokeileva ja välitön tapa olla tekemisissä musiikin kanssa, mutta sen antamaa palautetta ei pidä sekoittaa kokonaisvaltaiseen soitonopetukseen.

Jos jo omistan kitaran, käyttäisin peliä korkeintaan sen rinnalla lyhyenä lisänä, en korvikkeena varsinaiselle harjoittelulle. Jos minulla ei ole soitinta, se voi auttaa selvittämään, kiinnostaako kitaran kaltainen tekeminen ennen hankintapäätöstä. Tämä on hyödyllinen mutta rajallinen kokeilu: kiinnostus voi syntyä ruudulla, mutta oikean instrumentin hankkimista tai tekniikan oppimista se ei yksin ratkaise.

Käyttökelpoisuus eri laitteilla ja käyttäjille

Reaalinen Kitara toimii Androidilla ja iOS:llä, ja Android-laitteen vähimmäisvaatimus on versio 9. Se on PEGI 3 -ikäluokiteltu, joten ikämerkintä sopii myös pienille käyttäjille; silti huoltajan kannattaa tarkistaa ostot ennen kuin lapsi käyttää peliä itsenäisesti. Näppärin käyttötapa riippuu näytöstä ja siitä, kuinka tarkasti sormet osuvat kosketusalueisiin. Puhelimella nopea kokeilu on luonteva, mutta suurempi näyttö voi tuntua mukavammalta, jos haluan nähdä ja tavoittaa käyttöliittymän paremmin.

En myöskään valitsisi tätä, jos etsin ensisijaisesti akustisen kitaran harjoittelua, tarkkaa opintopolkua tai palautetta käsien tekniikasta. Silloin oikea soitin, opetustunnit tai kyseiseen tavoitteeseen tarkoitettu opetusratkaisu ovat osuvampia. Peli puolestaan sopii paremmin uteliaalle aloittelijalle, musiikkiaiheisesta naputtelusta pitävälle tai ihmiselle, joka haluaa kokeilla soittamisen ideaa ilman suurta alkuvalmistelua.

Suosio ei yksin ratkaise sopivuutta

Peli on ollut saatavilla 17.5.2013 lähtien, ja sen nykyinen versio on 3.41. Sitä on asennettu yli 100 miljoonaa kertaa, mutta suuri asennusmäärä ei vielä kerro, että se sopii jokaiselle. Keskimääräinen arvosana on 2,9 noin 684 000 arviosta, ja kirjallisia arvosteluja on noin 196 000. Minusta tämä tekee kokeilemisesta järkevämpää kuin oletusten tekemisestä: käyttäjäkokemus voi riippua paljon siitä, odottaako sovellukselta peliä, musiikillista ajanvietettä vai oikean kitaran opetusta.

Kenelle suosittelisin sitä?

Suosittelisin tätä ensisijaisesti ihmiselle, joka haluaa tutustua kosketusnäytöllä tapahtuvaan kitaramaiseen soittamiseen, viettää lyhyitä hetkiä musiikin parissa tai arvioida omaa kiinnostustaan ennen oikean soittimen hankkimista. Arvo syntyy silloin pienestä kynnyksestä ja mahdollisuudesta kokeilla maksutta. Säännöllisen opiskelijan kannattaa puolestaan punnita, tuottaako juuri tarjolla oleva sisältö hänelle sellaista hyötyä, jota ei saa paremmin oikeasta kitarasta tai opetuksesta.

Oma loppupäätelmäni

Tänään haluan kertoa teille sovelluksesta, joka saa kitaransoiton tuntumaan kuin olisit lavalla rokkaamassa! Reaalinen Kitara! Musiikkipeli on yksi niistä sovelluksista, jotka tempaavat mukaansa heti ensisekunneista lähtien.

Minusta se on parhaimmillaan helposti lähestyttävänä musiikkipelinä ja kokeilupaikkana, ei lupauksena siitä, että puhelin opettaisi koko kitaransoiton. Maksuton lataus tekee ensivaikutelman testaamisesta helppoa, mutta mahdolliset ostokset kannattaa arvioida oman käyttötavan mukaan. Jos haet kevyttä tapaa kokeilla, voin suositella tutustumista. Jos taas tavoittelet oikeaa soittotekniikkaa, valitsisin rinnalle fyysisen kitaran ja siihen sopivan opetuksen.

Ensivaikutelma ja odotukset

Reaalinen Kitara! Musiikkipeli on suunniteltu niin, että se sopii kaiken tasoisille soittajille – olitpa sitten aloittelija tai jo kokeneempi soittaja. Sovellus tarjoaa laajan valikoiman kappaleita eri tyylilajeista, joten jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Se on kuin oma pieni musiikkikirjasto taskussasi, ja mikä parasta, voit oppia ja kehittyä missä tahansa.

Ensinnäkin, käyttöliittymä on todella intuitiivinen. Kaikki toiminnot ovat helposti löydettävissä, ja sovellus ohjaa sinua mukavasti eteenpäin. Tuntuu siltä kuin olisi henkilökohtainen kitaranopettaja mukanasi 24/7!

Interaktiivinen oppimiskokemus

Yksi sovelluksen parhaista puolista on sen interaktiivisuus. Voit soittaa mukana oikeiden kappaleiden kanssa, ja sovellus antaa palautetta reaaliajassa. Tämä tekee oppimisesta paitsi tehokasta, myös hauskaa. On motivoivaa nähdä, kuinka oma taitotaso kasvaa pala palalta. Ja vaikka virheitä tulee, älä huoli – sovellus kannustaa jatkamaan!

Tähän lisättynä, sovellus tarjoaa erilaisia harjoituksia ja haasteita, jotka pitävät mielenkiinnon yllä. Tämä on täydellinen tapa pitää harjoittelu monipuolisena ja mielenkiintoisena. Et varmasti kyllästy, kun on aina jotain uutta kokeiltavaa.

Käyttäjäystävällisyys ja mukautettavuus

Huomasin myös, että sovellus on erittäin muokattavissa. Voit säätää soittimen ääntä ja visuaalisia asetuksia oman makusi mukaan. Tämä tekee soittokokemuksesta henkilökohtaisemman ja mukautetumman. Lisäksi sovellus toimii saumattomasti niin Android- kuin iOS-laitteilla, joten käyttö ei ole laiteriippuvaista.

Yksi hieno ominaisuus on myös mahdollisuus nauhoittaa omaa soittoa. Tämä mahdollistaa oman kehityksen seuraamisen ja auttaa löytämään omia vahvuuksia ja kehityskohteita.

Käytännössä kokeilisin tallennusta vertaamalla saman lyhyen kohdan soittoa eri päivinä: näin huomio pysyy yhdessä asiassa eikä muistikuva edellisestä kerrasta vääristä arviota. Jos tallenne kuulostaa paremmalta, se voi kertoa tasaisemmasta tekemisestä sovelluksessa, mutta ei vielä siitä, että sormitustekniikka oikealla kitaralla olisi kehittynyt. Tämä ero on hyvä pitää mielessä, jotta palaute tuntuu hyödylliseltä eikä lupaa liikaa.

Kun kevyt kokeilu ei enää riitä

Jos huomaan avaavani peliä usein ja haluavani edetä pidemmälle, pysähdyn miettimään, mitä taitoa oikeastaan tavoittelen. Rytmin tunnustelu, melodioiden kokeileminen ja musiikin parissa viihtyminen sopivat hyvin ruudulla tehtävään harjoitteluun. Sointujen puhtaaseen vaihtamiseen, kielten painamiseen ja äänen hallintaan tarvitaan kuitenkin oikea soitin. Tällöin peli voi säilyä innostavana lisänä, mutta harjoittelun seuraavan askeleen on hyvä tapahtua kitaran kanssa.

Myös harjoittelupaikka vaikuttaa kokemukseen. Lyhyt kokeilu onnistuu helposti odotellessa, mutta pidempään keskittymiseen valitsisin rauhallisen hetken, jossa voin kuunnella ääntä ja keskittyä näytön ohjeisiin. Jos puhelin on pieni tai sormet peittävät helposti näkymän, kokeilen ensin, tuntuuko ohjaus mukavalta omalla laitteellani. Kosketusnäytön koko ja oma käyttötapa voivat ratkaista, onko peli rentouttava vai turhauttava.

Lapsen kanssa pelatessa pitäisin ensimmäisen käyttökerran yhteisenä: näin aikuinen voi nähdä, miten peli toimii ja käydä ostosnäkymät läpi ennen itsenäistä käyttöä. PEGI 3 kertoo ikäluokituksesta, mutta se ei itsessään arvioi sitä, sopiiko ruudulla tehtävä harjoittelu lapsen tavoitteisiin tai kuinka kauan peliä on hyvä käyttää. Yhdessä kokeilemalla voi samalla keskustella siitä, miten virtuaalinen soitin eroaa oikeasta.

Jos arvelen maksullisen sisällön kiinnostavan, en tekisi päätöstä pelkän hinnan perusteella. Katsoisin ensin ostoksen kuvauksen ja vertaisin sitä siihen, mitä jo käytän: onko sisältö sellainen, johon palaan, vai houkutteleeko vain hetkellinen uutuus? Hintahaarukan alapäästäkään ei voi päätellä, mitä yksittäinen hankinta sisältää. Siksi järkevin tapa arvioida vastinetta on aloittaa maksuttomasta käytöstä ja ostaa vain, jos tiedän tarkasti, mitä lisäarvoa etsin.

Jos tavoitteeni on vain hauska musiikkihetki, tämä voi olla riittävä sellaisenaan. Jos taas haluan oppia soittamaan kappaleita kitaralla, tarkistan mahdolliset harjoitukset käytännössä ja siirryn rinnalle oikeaan soittimeen heti, kun ruudun tarjoama kokemus alkaa tuntua toistolta. Näin peli pysyy työkaluna kiinnostuksen ylläpitämiseen eikä muutu korvikkeeksi, jota se ei pysty olemaan.